Päivien ihastus: täällä on lunta! Täällä on talvi!
Olin aamupäivällä kävelemässä pelloilla ja oli aivan uskomattoman ihanaa! Hiihtämiseen on liian lämmintä ja vetistä, mutta peltojen päällä kulkevia moottorikelkkauria pitkin pystyi kumpparit jalassa kävelemään. Oli mahtavaa nähdä pitkästä aikaa pellonpientareita pitkin mittaamani maisemat tästä vinkkelistä. Oli myös upea kevätauringon valo.
Muuten on aika mennyt tutkimushommissa. Kirjotin tänään monta tuntia kirjastossa. Sai keskityttyä kun ei ollut nettipakotietä tai muita häiritseviä näennäistoimia vieressä. Hyvä homma. Muutenkin tuntuu vähän selkeemmältä tutkimuksen suhteen, vaikka viimeksi eilen oli taas aivan toisenlaiset aatokset.
Eilen tapasin vanhan, paikallisen tehtaan historian tuntijan ja sain häneltä hyvää materiaalia tutkimukseeni. Huomenna menen kaupunginarkistoon ja torstaina kirkonkirjoja katsomaan. Joutsenon kirkko paloi sisällissodan yhteydessä. Paljon kirjoja meni mukana, mutta jotain seurakunnan mukaan on jäänyt jäljelle.
Eilen tapaamani mies kertoi eilen jostain eläimiinsekaantujasta, josta kuulemma ainakin löytyy seurakunnan arkistosta tietoa. Odotan siis, mielenkiinnolla? Torstaina palaveerataan tutkimuksesta ja näen kavereita. Perjantaina olisi tarkoitus jaksaa vielä vikalle Kansallisarkiston käynnille. Illalla on juhlat ja Jussin keikka. Ihana nähdä ystäviä! Lauantaina takaisin treelle. Huoh. Paras menneä nukkumaan.

Päivän vihastus: No siis tämä sama. Vanhat miehet jaksaa kiroiluttaa. Edelleen. Ja nuoremmat. Siis miehet yleensä. Aihealueestani aiemmin tutkimusta tehnyt nuori mies vähätteli työläisnaisten merkitystä. "---Tärkein työ oli miesten työn tukeminen." !?!? Onneksi kirjoitan tällaiset patriarkaaliset näennäistotuudet suohon.

Mieli lepää täällä ja tottuu aika nopeasti rauhaan. Nyt on ollut varsin palkitsevaa olla ihan vaan kotona ja tutkimuspaikoissa työn parissa. Hektisen elämänrytmin vastapainoksi aamukasilta herääminen ja selkeä päivärytmi tekevät niin hyvää.
Niinkin on tähän rauhaan mielensä asettanut, että puhelimen äänet saa aikaan ilonpilkahdusten sijaan kylmiä väreitä. Osasyynä voi olla ärsyttävät puhelinstalkkaajat ja se, että tehtiin Petralle taideproggista, jota varten vaihdoin soittoääneksi Nokia Tunen ja voimakkuuden erittäin kovalle. Noin. Nyt vaihdan ne takaisin, sillä pakko kuitenkin pitää ääniäkin välillä päällä, että saa ne oikeasti tärkeät ja merkittävät puhelut puhuttua. Ja oikeasti on tosi ihanaa, jos joku ottaa yhteyttä.