Turha edes mainita, että aikaa on kulunut. Jäin töiden jälkeen töihin (en ylitöihin, vaan työpaikalle odottelemaan sateen lakkaamista ja uutislähetyksen loppua - sitten päästään juhlimaan synttäreitä), joten on aikaa päivittää tietoja.

Ihastus: oleminen täällä Etelä-Karjalassa. Töiden parissa aika on mennyt uskomattoman nopeasti. Siitä on jo yli kaksi kuukautta, kun tulin. Voi vitsi. Uuden opittavan määrä väsytti ensimmäisen kuukauden aikana niin paljon, että töiden jälkeen jaksoi vain nukkua. Nyt päiville on onneksi alkanut tulemaan pituutta. Jaksaa katsella muutakin kuin telkkaria ja pystyy keskittymään kaikkeen ympärillä olevaan. Ikkunasta näkyy Saimaa ja vanhoja tykkejä kauniiden rakennusten edessä. On niin nättiä!
Paluu kotikonnuille sujui odotettua kitkattomammin. Riitaa on ollut kotonakin yllättävän vähän. Sitäkin enemmän on yllättänyt, kuinka paljon ihastelemista täällä on. Uudet ja vanhat ihmiset, luonto, tapahtumat, hetket, kohtaamiset.. Ei täällä ollutkaan pelkkiä muistoja vaan ihan oikea elämä.

Vihastus: Se, että koko ajan pitää sataa. Tänäänkin. Jää rusketus, terassit ja ulkojätskit vähälle. Ei päästä mökkeilemään, eikä rannalle. Toivottavasti tilanne korjaantuu ja heinäkuun kuuluisat helteet pelastavat kesän. Vähän lohduttaa se, että tilanne on sama kaikkialla. Ei pääse kateus mustaamaan mieltä :)

PS. Tytti, jos luet tätä: tosi harmi, ettet päässyt tänään tulemaan. Myö taas ajatellaan siuta! :)